elämä kulkee väärään suuntaan. ihmisen pitäisi ensin kuolla. kun se asia olisi poissa päiväjärjestyksestä, pääsisi vanhainkotiin. sieltä ihminen potkittaisiin pois, kun hän nuortuisi liikaa.

hän saisi kultakellon eläkelahjaksi ja menisi töihin. neljänkymmenen vuoden jälkeen hän olisi kyllin nuori vetäytymään työelämästä ja aloittamaan opiskelun kunnes pääsisi koulun penkille. koulun jälkeen hänestä tulisi iloinen vesseli, joka viettäisi päivät leikkien ilman huolen häivääkään.

sitten tulisi onnellinen vauvaikä, minkä jälkeen ihminen ryömisi kohtuun ja kelluskelisi autuaasti elämänsä yhdeksän viimeistä kuukautta. ihmiselo päättyisi pilkkeeseen jonkun silmäkulmassa.

-bob benson